Leluja vähävaraisille lapsille

Viisivuotiaasta lähtien olen antanut leluja köyhimpien kaupunginosien lapsille. Annan aina hyviä leluja, ei mitään vanhoja ja rikkinäisiä, vaan sellaisia joista itsekin pidän. Ensimmäisen lelun annoin naapurin pikkupojalle joululahjaksi ihan tuosta vain. Sitten rupesin valmistautumaan lelujen lahjoittamiseen joka joulu. Siitä tuli tapa. Isä ja äiti rohkaisivat minua siinä. He sanoivat, että on parempi antaa kuin saada lahjoja. Meillä oli ihan hyvä toimeentulo, emmekä kärsineet puutetta. Koskaan en jäänyt ilman leluja niinkuin köyhimpien perheiden lapset. Aloin ajatella, että kun sellainen lapsi hymyilee koko naamallaan saadessaan lelun, niin se hymy onkin isompi lahja minulle kuin se lelu. Nykyisin järjestän ystävieni kanssa köyhien perheiden lapsille joulujuhlia, joihin hankimme leluja ja vaatteita jaettaviksi. Tanssiryhmä tietysti esiintyy niissä joulujuhlissa ja pidetään hauskaa. Siitä tulee lapsille ja meille hyvä joulu. -PAOLA ARAUZ, 16 vuotta

Autan nuorempia oppilaita

Autan alemmilla luokilla olevia oppilaita koulunkäynnissä. Autan heitä tekemään läksyjä ja selitän heille asioita, kun heille on tulossa kokeet. -MARLON RODOLFO GRADIZ MONCADA, 16 VUOTTA

Puutuin kiusaamiseen koulussa

Somoton lukiossa on opettaja, joka löi ja kiusasi joitakin oppilaita. Yksi oppilaista pyysi minua auttamaan. Luimme yhdessä lakikirjaa ja menimme koulun johtajattaren puheille. Aluksi sekä johtajatar että kiusaamiseen syyllistynyt opettaja väittivät, että mitään ei ollut tapahtunut. Opettaja väitti, että hän ei ollut edes koulussa silloin kun niitä tapauksia oli esiintynyt. Pysyin kuitenkin tiukkana ja luin heille molemmille koululakia lakikirjasta. Silloin johtajattaren mieli muuttui. Hän huomasi, että hänen pitää ottaa ongelma tosissaan tai muuten hänellekin voi tulla vaikeuksia. Väkivaltaan syyllistynyt opettaja pyysi anteeksi ja kiusaaminen saatiin loppumaan. -ERICK VLADIMIR LIRA ESPINOZA, 23 VUOTTA