Leluja vähävaraisille lapsille

Viisivuotiaasta lähtien olen antanut leluja köyhimpien kaupunginosien lapsille. Annan aina hyviä leluja, ei mitään vanhoja ja rikkinäisiä, vaan sellaisia joista itsekin pidän. Ensimmäisen lelun annoin naapurin pikkupojalle joululahjaksi ihan tuosta vain. Sitten rupesin valmistautumaan lelujen lahjoittamiseen joka joulu. Siitä tuli tapa. Isä ja äiti rohkaisivat minua siinä. He sanoivat, että on parempi antaa kuin saada lahjoja. Meillä oli ihan hyvä toimeentulo, emmekä kärsineet puutetta. Koskaan en jäänyt ilman leluja niinkuin köyhimpien perheiden lapset. Aloin ajatella, että kun sellainen lapsi hymyilee koko naamallaan saadessaan lelun, niin se hymy onkin isompi lahja minulle kuin se lelu. Nykyisin järjestän ystävieni kanssa köyhien perheiden lapsille joulujuhlia, joihin hankimme leluja ja vaatteita jaettaviksi. Tanssiryhmä tietysti esiintyy niissä joulujuhlissa ja pidetään hauskaa. Siitä tulee lapsille ja meille hyvä joulu. -PAOLA ARAUZ, 16 vuotta